Alex Michaelides löi maailmanennätyksen esikoisdekkarillaan The Silent Patient: teoksen käännösoikeudet myytiin yli 40 kielelle jo ennen sen julkaisua. Ilmestyttyään se nousi heti New York Timesin myyntilistan kärkeen, ja elokuvaoikeudetkin on jo myyty. Suomessa Hiljainen potilas ilmestyi pari kuukautta sitten Gummeruksen kustantamana.
Alicia Berenson on kuuluisa taidemaalari, joka eräänä päivänä ampuu aviomiestään Gabrielia päähän useita kertoja. Murhalle ei löydy motiivia, eikä Alicia itsekään suostu teon vaikuttimia paljastamaan. Itse asiassa, hän lopettaa puhumisen kokonaan. Nyt Aliciaa hoidetaan Lontoossa sijaitsevassa oikeuspsykiatrisessa hoitolaitoksessa. Käytännössä hänet on lääkitty enemmän tai vähemmän vihannekseksi, eikä hoitohenkilökunta ole onnistunut saamaan häneen mitään yhteyttä.
Psykoterapeutti Theo Faber kiinnostuu Alician tapauksesta ja hakeutuu hoitolaitokseen töihin. Hän uppoutuu potilaansa tapaukseen vähän liiankin perusteellisesti, ja käy esimieheltään salaa muun muassa tapaamassa Alician vähiä sukulaisia. Theo uskoo vakaasti voivansa löytää avaimet Alician hiljaisuuden murtamiseen, jotta tämän paraneminen voisi alkaa. Samalla Theo alkaa epäillä sitä, onko Alicia syyllinen veritekoon lainkaan. Onko murhaaja yhä vapaalla jalalla ja mitä oikein on tapahtunut?
”Vilkaisin Aliciaa ja huomasin hämmästyksekseni, että hän katsoi minua – tai ainakin minun suuntaani. Hänen ilmeensä näytti utuiselta, ikään kuin hänellä olisi ollut vaikeuksia tarkentaa katsettaan.
Jos en olisi ollut asiasta tietoinen ja joku olisi vain ohimennen huomauttanut, että näkemäni tärisevä ihmisraunio oli Alicia Berenson, taiteilija jota oli usein kuvailtu säkenöiväksi ja elämää pursuavaksi luonteeksi, en olisi uskonut korviani. Käsitin siinä samassa, että olin tehnyt oikean ratkaisun siirtyessäni Groveen. Epäilykseni olivat tipotiessään, ja päätin etten hellittäisi ennen kuin Alicia olisi määrätty minun hoitooni.
Aikaa ei ollut hukattavana. Alicia oli kadonnut.
Hävinnyt tietymättömiin.
Ja minä olin vakaasti päättänyt löytää hänet.”
Vaikka Alicia ei pysty puhumaan, hänen äänensä voi kuulla vanhojen päiväkirjamerkintöjen kautta. Merkinnät kertovat murhaa edeltävistä tapahtumista.
”Olen ryhtynyt pitämään tätä päiväkirjaa piilossa. Vierashuoneessamme on irtonainen lattialauta ja sen alla juuri sopiva kolonen, jonne kirja mahtuu. Miksikö pidän sitä kätkössä? Siksi, että olen kirjoittanut asioista niin rehellisesti, etten enää voi jättää merkintöjäni ihmisten ilmoille. Kuvittelen jatkuvasti, kuinka Gabriel löytää päiväkirjani sattumalta, sinnittelee hetken uteliaisuutta vastaan mutta antaa sitten periksi ja ryhtyy lukemaan kirjoituksiani. Jos hänelle selviäisi, etten olekaan syönyt lääkkeitäni, hän tuntisi varmasti olonsa hirvittävän pettyneeksi. Tiedän, etten kestäisi sitä.”
Tyylilajina psykologinen trilleri on kiehtovaa luettavaa – ja joutuisaa, sillä tekstiin upotetut koukut pitävät tiukasti pihdeissään ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Vaikka kirjaa kahlatessaan voi arvailla, missä kohdin kirjailija yrittää johtaa lukijan mieltä harhaan, lähes poikkeuksetta loppuun päästyään lukijaparka huomaa tulleensa eksytetyksi tarinan kiemuraisille poluille. Näin kävi Hiljaisen potilaankin kanssa, vaikka myönnän, että aloin aavistella loppuratkaisua ehkä hieman tavallista aiemmin. Yhtä kaikki, kirja on loistavaa viihdettä ja koko tarinan asetelma kutkuttava. En tarkoituksella paljasta sen tapahtumista tämän enempää, jotten spoilaa sinun lukukokemustasi.
Alex Michaelides: Hiljainen potilas (The Silent Patient)
454 sivua
Kustantaja Gummerus 2019
Kustantajan lähettämä ennakkokappale.
Arvio: ****
Kirjablogi Dekkaritalo 